Talvi.

Vuosi Englannissa riitti minulle muuttamaan käsitykseni koko Suomesta,

ja mitä siitä kaipasinkaan. 

Yksi niistä asioista oli talvi. Outoa, miten sitä kaipasikaan vesisateen keskellä. Tai ei se minusta enää niin outoa ole, vaihtaisin vesisateen koska vaan lumeen. 

Joka tapauksessa on hassua, miten oman identiteetin osaksi nousi lumi ja kylmyys. Olin tyttö sieltä kylmästä, muut järjestelivät pubin kylmiötä ja pakkashuonetta talvivaatteissa, minulle riitti hanskat. Olen kai niin tottunut siihen.. Kylmyyteen..

Ja paukkupakkaset! Niitä rakastan! Nyt kun olen oppinut oikean talvipukeutumisen (toppahousut, Kuomat, toppatakki, pitkät kalsarit, villasukat, pipo, kaulahuivi..), niin oikeastaan koskaan ei ole kylmä. Aina tarkenee.

Minun puolestani tämän talvikauden aikana voisi tulla edes yksi kunnon pakastuminen<3

Huojuva liekinvarsi

Joskus elämä vie hassuihinkin paikkoihin, esimerkiksi kynttiläkutsuille. Ystäväpiirissämme on levinnyt kynttiläkuume, tai oikeastaan tuoksukuume, jonka "eräs kynttiläfirma" on saanut aikaan.

Talvella peloteltiin halloween-luurangoilla,

koristeltiin kävyillä ja nautiskeltiin "takkatulen ääressä", eli rätisevän kynttilän valossa.

Nyt odotellaan kevättä kirsikoiden ja kukkaistuoksujen voimalla.

Tämä tuntuu olevan yksi niitä asioita joita kokee, että olisi tarpeellista selitellä. Miksi me "normaalit tervejärkiset nuoret ihmiset" järjestämme kynttiläkutsuja toisillemme?

Tuntuu, että on seliteltävä rahojen tuhlaamista tarpeettomiin kynttilöihin, hullaantumista tuoksuihin, turhan tavaran hamstraamista ja pyramidihuijaukseen lähtemistä.

Asian pyörittelyn jälkeen olen päättänyt olla miettimättä enää näitä asioita. Tähän voisi tuumata, että tällaisia me suomalaiset olemme; aina pitää ajatella mitä muut ajattelevat. Ei se ole siitäkään, vaan siitä, että minä olen ajatellut myös niin. Oman ajattelun muokkaaminen on aina vaativinta.

Nyt onkin osattava käännellä sitä omaa ajattelua ja heiluteltava niitä liekinvarsia.

Kotoisaa valoa kynttilänpolttelijat!

Matkaan vai säilytykseen?

Alkuvuoden projekti-hammasta alkoi jomottamaan,

joten muunsin talvikenkien laatikot vanhanajan matkalaukuiksi.

Alussa oli siis tavallinen kenkälaatikko, jolle kävi näin..

1. Tasoitin laatikossa olevat reiät ja epätasaisuudet paperilla.

2. Liimasin lepattavat kulmat ja muut ulkonevat osat tukeviksi.

3. Ostin kankaat; sisään hempeää kukkaa, ulos karkeaa mustaa, nahkaa somisteiksi, ruuviniittejä sekä koristeelliset kaapin vetimet...

Tässä vaiheessa ajatus lensi, kun selasin vanhoja matkalaukku-kuvia googlessa.

Matkalaukku-rakkaus alkoi kukkimaan!

Kuva sivulta: http://www.roomage.fi/tuote-osasto/myydyt/?orderby=popularity
ps. sivuilla myös muuta ihailtavaa!

4. Päällystin laatikon ensin ulkoa. Liimaa menee tässä paljon, varaa sitä reilusti!

Huomautuksena; vaatii hiukan myös kärsivällisyyttä, sillä oikean taittelun ja liimausjärjestyksen oppii vasta kun on (mahdollisesti jo) mokannut.

5. Sitten vuorasin laatikon hempeällä kukkakankaalla.

Sama homma kuin ulkopuolella; liimaa menee, taittelu tuottaa vaikeuksia, mutta lopputulos palkitsee.

6. Perusrunko onkin sitten valmis.

Koristelu on edessä ja sen kanssa voi pitää hauskaa! Vöitä, nauhaa, pitsiä, vetimiä, niittejä..

Myös mielikuvitusta saa ja pitää käyttää, en löytänyt esimerkiksi askartelukaupasta minkään tyylistä vedintä/kahvaa, joten astelin Clasulle ja hankin kaapinvetimiä. 

Lopputuloksena tällainen reissulaukku..

Ensimmäinen kappale on aina vain oppimista varten, joten toinen on jo tulossa.

Kirpputori tauko

Tammikuu...
Se on ristiriitainen kuukausi, kaikki olisi taas aloitettava uudestaan tai mieluiten ihan alusta. Minulle se on enemmänkin aikaa rauhoittua kotona. Työrintamalla alkaa hiljenemään ja vapaa-aikaa on enemmän ennen kevään juhlia. Nyt on loistava hetki paneutua niihin asioihin, jotka ovat jääneet kaiken varjoon.

Yksi päivä herättelin itseäni takaisin kirpputoriharrastuksen pariin. Huomasin, etten edes tiedä koska viimeksi olisin kirpputorilla käynyt. Otin oikein kunnolla aikaa, että pääsin nuuskimaan jokaisen nurkan.

Huomasin, että vime aikoina silmää on miellyttänyt koristemaalaukset, joissa pohja on musta. Niissä on jotain dramaattista otetta.

Tällainen koristeellinen "leikkuulauta" löytyi tällä kertaa. Siinä ehdottomasti miellytti söpö kissa, mutta myös kahvila-aiheinen somistus. Tämähän on oikeastaan aivan täydellinen minulle; leivoksia, kahvia ja kissa!

Tutustuin aiheeseen hiukan ja ilmeisesti tällainen dramaattinen mustalle pohjalle tehty koristemaalaus on lähtöisin idästä 1800-luvun alkupuolelta. Jos tällainen itämainen koristemaalaus silmää miellyttää, kannattaa korvan taakse laittaa sana "zhostovo", joka on siis nimitys tälle taiteenalalle.



Lisää tuulahduksia menneiltä ajoilta, mutta tämä löytö sijoittuu 1970-luvulle suoraan kotirouvien keittiöihin. Viime aikoina on ollut puhetta retroruuista (mitä ikinä ne ovatkaan), ja tämä on mahdollisesti juuri sen ilmentymä! Nyt pääsen tutustumaan 40 vuoden takaisiin herkkuihin, ja saan tietää mitä retroruoka tarkoittaneekaan. Mielenkiintoisia reseptejä ainakin, ehkä niistä jokunen voi päästä kokeiluun!

Ja mitä sitä ihminen tekisikään, jos ei keräilisi jotain? Vaikka olenkin karsastanut keräilyajatusta, niin huomasin sen piirteen itsessäni tällä kirpputorireissulla. Silmäni etsiskelivät pieniä pitsiliinoja. En vielä tosin tiedä, miksi niitä keräilen, mutta ehkä kun kasassa on tarpeeksi monta pitsiliinaa, niin niistä voisi jotan tehdä. Ovathan nämä ihania, eikö?

Valoa pimeään

Lehdessä puhuttiin kaamoksesta;

väsymystä, makean nälkää, ärtymystä..

Ei kuulosta kivalta!

Siksi olen keskinyt omat keinot kaamosta vastaan;

uusia makuja ja ystävien seuraa.

Pikkujoulukausikin on nyt virallisesti avattu tyttöjen pikkujouluilla.

Teemana oli kimallusta ja japanilaisia makuja.

Ennestään tuntematon japanilainen keittiö epäilytti minua aluksi, mutta loppujen lopuksi hurmasi rehellisillä mauillaan.

Maistelumenussamme oli sushia ja vähän jotain muutakin, tällaista..

 Keittiö tervehti meitä vihersimpukoilla.

Maistoimme myös sakea, jotka tarjoiltiin hauskasti pienistä puulaatikoista jäiden saartamana.

 Annokset tulivat kivasti keskelle pöytää jaettaviksi.

Ensimmäisissä annoksissa herkullisia rapupurilaisia, lohta ja retikkaa sekä wakame-merileväsalaattia.

Seuraavat pöytään!

Näissä annoksissa possupurilaisia, rapeaa kanaa ja mausteista kimchi-kaalisalaattia.

Vesi herahtaa kielelle, kun muistelee noita makuja.

Suosittu sushi oli myös edustettuna maistelumenussa.

Vasemmalla sashimeja; nieriää, kuhaa ja lohta.

Oikealla rivissä nigirit; avokadoa, rapua, poroa, kuhaa ja lohta.

Yksinkertaista, mutta hyvää. 

Ymmärrän kyllä, miksi susheista on tullut niin suosittuja.

Jälkiruuaksi tarjoiltiin osiin laitettuja kakkuja.

Vaaleampi maistui raikkaalta Solero-jäätelöltä; passionia ja persikkaa.

Vastaparina oli tuhtia suklaakakkua, jossa mukana punajuurta ja vadelmaa.

Vaahtokarkit päällä olivat herkullisia!

Kaamos ja nälkä selätetty taas hetkeksi.

Kävimme täällä, käy sinäkin!

http://www.ravintolakaru.fi

Eläköön syksy!

Näpertelijän luonne on sellainen, että aina mahdollisuuden tullen on aloitettava jokin uusi projekti,

jonka loppuun vieminen tuntuu aina jotenkin haastavalta.

Onneksi kuitenkin nyt, pimeyden hallitessa,

voi viettää lukemattomia tunteja sisätiloissa uusia haasteita ja projekteja haalien.

Kesän voikin huomata olevan ohi, kun kädet alkavat hapuilemaan sukkapuikkoja.

Kesä on siis tämän määritelmän mukaan ollut ohi jo aika kauan,

sillä olisinko ensimmäistä kertaa kokeillut puikkojen toimivuutta joskus elokuun lopulla.

Nyt ajatuksissani on tällainen pipo, jonka myssymäistä olemusta olen jo aiemminkin ihaillut.

Toivottavasti tuo ei omassa päässä näytä saunan jälkeiseltä pyyheturbaanilta.

Se vaara on aina olemassa.

Entäs joulu sitten?

Uskaltaako siitä jo puhua?

Kohtahan on jo marraskuu..

Kyllä taidan jo uskaltaa!

Joka vuosi huomaan olevani aina enemmän ja enemmän innoissani joulusta.

Kohta minua voi kutsua jo "jouluttajaksi", mutta ei ehkä ihan vielä..

En ole vielä valmis siihen.

Kortteja olen kuitenkin alkanut jo suunnittelemaan!

Parempi olla ajoissa, niin voi saada aikaiseksi jotain ihanaa.

Minä ja paperi

"Minä olen sydämeltäni taiteilija."

Nyt tässä vaiheessa, monen toteamuksen jälkeen uskallan sen sanoa.

Jo pienen ikuisuuden olen rakastanut "tuhertamista" ja saanut siitä sellaista terapeuttista haastetta elämääni.

Rentoudun maalatessani, mutta samaan aikaan haastan itseäni, se on se suola.

Taide on parhaillaan ihanaa mystiikkaa, jota jokaisen pitää miettiä itse.

Se on minun pakokeinoni ja tapa purkaa ylimääräistä pois.

Katsokaa itse, tässä pieniä väläyksiä siitä!

 Syksy on inspiroinut minua viime aikoina.

Se tekee niin minulle aina.

Rakastan syksyä!

Kaikki työt tehty akvarelliväreillä (tutummin myös vesiväri).

Aloitin akvarellimaalauksen pikakurssin, ja olen ihastunut tähän todenteolla.

Taiteilun ikuisuus harrastaminen todellakin jatkuu!